Nämä laboratoriokokeet ovat tärkeimmät korkean kolesterolin hoidossa

Laboratoriokokeet ovat yksi tehokkaimmista tavoista ymmärtää omaa terveyttä. Ne tarjoavat objektiivista tietoa elimistön aineenvaihdunnasta, tulehdustilasta ja sydän- ja verisuonitautien riskistä – usein jo kauan ennen kuin oireita ilmenee.


Korkean kolesterolin arvioinnissa ja seurannassa turhan usein mitataan vain kolesteroliarvoja ja triglyseridiä, vaikka ne kertovat vain vähän koko kokonaisuudesta ja jättävät huomioimatta korkeaan kolesteroliin oleellisesti liittyvät riskitekijät. 


Sydän- ja aineenvaihduntaterveys on kokonaisuus, jossa keskeisessä roolissa ovat rasva-aineenvaihdunta, verensokerin säätely, maksan tila, tulehdus ja insuliiniherkkyys.


Tässä artikkelissa käymme läpi tärkeimmät laboratoriokokeet, joilla näitä kokonaisuuksia voidaan arvioida kattavasti ja järkevästi.


Tämän kattavan oppaan avulla voit varmistaa, että osaat pyytää kaikki tärkeät terveysmuuttujat seuraavissa laboratoriokokeissa ja voit alkaa hoitamaan koko korkeaan kolesteroliin liittyvää terveyden kokonaiskuvaa. 


Korkea kolesteroli ja laboratoriokokeet

Perinteinen lipidiprofiili – hyvä lähtökohta, mutta ei koko kuva

Kokonaiskolesteroli


Kokonaiskolesteroli kertoo veren kolesterolin kokonaismäärän. Se on helppo ja usein ensimmäinen mittari, mutta yksinään se on huono riskinarvioija. Korkea kokonaiskolesteroli voi olla harmitonta tai haitallista riippuen sen jakaumasta.


Viitearvo: alle 5,0 mmol/l
Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


LDL-kolesteroli


LDL-kolesterolia kutsutaan usein “huonoksi kolesteroliksi”, koska se kuljettaa kolesterolia verisuonten seinämiin. Korkea LDL on yksi keskeinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijä, mutta sen haitallisuus riippuu myös muista tekijöistä, kuten tulehduksesta ja LDL-partikkelikoon jakautumisesta.


Viitearvo: alle 3,0 mmol/l (riskistä riippuen)
Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


HDL-kolesteroli


HDL-kolesterolia pidetään “hyvänä kolesterolina”, koska se kuljettaa kolesterolia pois kudoksista maksaan. Matala HDL liittyy usein insuliiniresistenssiin ja metaboliseen oireyhtymään.


Viitearvo:

  • miehet > 1,0 mmol/l

  • naiset > 1,2 mmol/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä



Triglyseridit


Triglyseridit kuvaavat rasvojen määrää verenkierrossa. Korkeat triglyseridit ovat usein merkki insuliiniresistenssistä, maksarasvasta ja liiallisesta sokerikuormasta.

Triglyseridit ovat yksi herkimmistä mittareista elintapamuutoksille.


Viitearvo: alle 1,7 mmol/l
Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


LDL/HDL-suhde – yksinkertainen riskimittari


LDL/HDL-suhde saadaan jakamalla LDL-arvo HDL-arvolla. Se antaa usein paremman kuvan sydänriskistä kuin yksittäinen LDL-luku.


Tavoite: alle 3,0
Optimaalinen: alle 2,5


Verensokeriaineenvaihdunta – sydänterveyden ytimessä

Paastoglukoosi


Paastoglukoosi kertoo veren sokeripitoisuuden paaston jälkeen. Kohonnut arvo viittaa heikentyneeseen sokerinsietoon tai insuliiniresistenssiin.


Viitearvo: 4,0–6,0 mmol/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


HbA1c


HbA1c kuvaa keskimääräistä verensokeritasoa viimeisen 2–3 kuukauden ajalta. Se antaa pitkäaikaisemman kuvan sokeritasapainosta kuin paastoglukoosi.


Viitearvo: alle 42 mmol/mol

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


Huomio: HbA1c ei korvaa paastoglukoosia, vaan täydentää sitä.


Paastoinsuliini


Paastoinsuliini kertoo, kuinka paljon insuliinia elimistö tarvitsee pitääkseen verensokerin normaalina. Kohonnut arvo viittaa insuliiniresistenssiin, vaikka verensokeri olisi vielä normaali.


Viitearvo: noin 2–10 mU/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


HOMA-IR


HOMA-IR on laskennallinen indeksi, joka kuvaa insuliiniresistenssiä.


Laskukaava:
 HOMA-IR = (paastoglukoosi × paastoinsuliini) / 22,5


Tulkinta:

  • alle 1,0 = hyvä insuliiniherkkyys

  • 1,0–2,0 = lievä insuliiniresistenssi

  • yli 2,0 = selvä insuliiniresistenssi


Tulehdus – hiljainen riskitekijä

Herkkä CRP (hs-CRP)


Herkkä CRP mittaa matala-asteista tulehdusta, joka on keskeinen tekijä ateroskleroosin synnyssä.


Viitearvot:

  • alle 1,0 mg/l = matala riski

  • 1–3 mg/l = kohtalainen riski

  • yli 3 mg/l = kohonnut riski

Hiljaisen tulehduksen arviointiin riittää herkkä CRP, tavallista CRP:tä ei tarvita


Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä samanaikaisesti.


Maksa – aineenvaihdunnan keskus

ALAT


ALAT kohoaa usein rasvamaksassa ja maksasolujen rasituksessa.


Viitearvo: alle 50 U/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


GGT


GGT on erittäin herkkä maksan kuormituksen mittari. Se reagoi rasvamaksaan, alkoholiin ja insuliiniresistenssiin usein jo varhaisessa vaiheessa.


Viitearvo: alle 60 U/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


Lipoproteiinit ja apolipoproteiinit – syvällisempi riskianalyysi

ApoB


ApoB kuvaa kaikkien aterogeenisten lipoproteiinien määrää (LDL, VLDL, IDL). Se kertoo paremmin valtimosairauksien riskistä kuin LDL-kolesteroli.


Viitearvo: alle 1,0 g/l
Optimaalinen: alle 0,8 g/l

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä

ApoA1


ApoA1 on HDL-partikkelien pääproteiini ja kertoo HDL:n laadusta ja toiminnasta.


Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


ApoB/ApoA1-suhde


Tämä suhde on yksi parhaista sydänriskin ennustajista.


Tavoite: alle 0,7

Seuranta: 2 kertaa vuodessa tai useammin selkeiden elintapamuutosten yhteydessä


Lipoproteiinimääritykset (LDL-partikkelit)


Edistyneemmät lipoproteiinianalyysit kertovat LDL-partikkelien määrästä ja koosta. Pienet ja tiheät LDL-partikkelit ovat huomattavasti vaarallisempia kuin suuret.


Nämä mittaukset ovat erityisen hyödyllisiä, jos LDL on vain lievästi koholla mutta kokonaisriski epäselvä.


Kuinka usein laboratoriokokeita kannattaa seurata?



  • Lähtötilanne: kattava mittaus

  • Elintapamuutosten jälkeen: 2–4 kuukauden kuluttua

  • Jatkossa: 6–12 kuukauden välein


Useat muutokset, kuten triglyseridit, GGT ja hs-CRP, voivat parantua jo viikoissa.


Ota ainakin nämä kokeet:


Korkean kolesterolin seurannassa ei riitä yhden luvun tuijottaminen. Kolesteroli on osa laajempaa aineenvaihdunnallista kokonaisuutta, johon vaikuttavat verensokeri, maksan tila, tulehdus ja lipoproteiinien toiminta.


Jos tavoitteena on seurata korkean kolesterolin kokonaiskuvan kehittymistä, elintapamuutosten vaikutuksia ja todellista sydän- ja verisuonitautiriskiä, ainakin seuraavat laboratoriokokeet tulisi sisällyttää seurantaan:


Peruskolesterolipaketti

  • Kokonaiskolesteroli

  • LDL-kolesteroli

  • HDL-kolesteroli

  • Triglyseridit

Näistä saadaan lähtökuva rasva-aineenvaihdunnasta ja voidaan laskea esimerkiksi LDL/HDL-suhde.


Verensokeriaineenvaihdunta

  • Paastoglukoosi

  • HbA1c

  • Paastoinsuliini (HOMA-IR-laskentaa varten)

Nämä kertovat, onko taustalla insuliiniresistenssiä, joka usein ylläpitää korkeaa kolesterolia ja triglyseridejä.


Hiljainen tulehdus

  • Herkkä CRP (hs-CRP)

Hiljainen tulehdus tekee LDL-kolesterolista vaarallisempaa ja lisää ateroskleroosin riskiä – siksi sen seuranta on olennainen osa kokonaisuutta.


Maksa ja rasva-aineenvaihdunta

  • ALAT

  • GGT

Maksa tuottaa valtaosan elimistön kolesterolista. Rasvamaksa ja maksan kuormitus näkyvät usein ensin näissä arvoissa.


Jos haluat vielä tarkemman riskikuvan


Jos perusarvot ovat rajalla, suvussa on sydän- ja verisuonitauteja tai haluat erityisen tarkan riskinarvion, kannattaa lisätä mukaan:

  • ApoB – kertoo aterogeenisten lipoproteiinien todellisen määrän

  • ApoA1 – kertoo HDL:n laadusta

  • ApoB/ApoA1-suhde – yksi parhaista sydänriskin ennustajista

  • Lipoproteiinimääritykset (LDL-partikkelit) – paljastavat, onko LDL pääosin pieniä ja tiheitä vai suurempia ja vähemmän haitallisia partikkeleita

Nämä mittaukset antavat usein huomattavasti enemmän tietoa kuin perinteinen LDL-luku yksinään.


Miksi kokonaisuus ratkaisee?


Yksittäinen LDL-arvo voi olla:

  • lievästi koholla mutta vaaraton

  • normaali mutta silti riskialtis, jos tulehdus ja insuliiniresistenssi ovat läsnä

Kun kolesterolia tarkastellaan yhdessä verensokerin, tulehduksen, maksan ja lipoproteiinien kanssa, saadaan todellinen kokonaiskuva riskistä ja kehityksestä.

Juuri tämä kokonaisnäkemys mahdollistaa sen, että elintapamuutokset kohdistuvat oikeisiin juurisyihin – ja tulokset ovat sekä tehokkaampia että pysyvämpiä.



Back to blog

2comment

Erittäin hyvä artikkeli verikokeista.

Pekka Kilpinen

Ketogeenisen ruokavalion on sanottu parantavan insuliniiresistenssin.Glugavenassa on hiilihydraattia,miten sopinevat yhteen?

Kari

Write a comment